Avoimet vs. suljetut oppimisympäristöt

Paluu Avoin ja suljettu ympäristö -sivulle

Eija Honkanen 14.1.2007

Olen ollut aiemmin hyvin vähän tekemisissä verkko-opetuksen ja verkossa oppimisen kanssa. Nyt ehdottomasti haluan perehtyä verkkoympäristöihin ja oppia niissä toimimiseen. Selasin läpi viikon aikana käydyn keskustelun ja sillä oli todella upeita keskusteluja ja mielipiteitä aiheista.

Lyhyesti kiteytettynä: Avoimeen verkkoympäristöön pääsee kuka tahansa, milloin tahansa. Suljettu taas vaatii tunnukset mukaan pääsyyn. Verkkoympäristö (-t) soveltuu mielestäni hyvin opiskeluun nimenomaan, koska se ei ole sidottu aikaan ja paikkaan. Kuitenkin tärkeintä alussa on, että sovitaan yhteiset käytänteet, opastetaan uusille verkko-opiskelijoille uusien opiskeluvälineiden ja - menetelmien käyttö, jotta ylipäätään päästään alkuun ja eteenpäin. Yhtä tärkeää on, että kaikilla on tarvittavat laitteet ja ohjelmat jne. Tärkeää on myös varmistaa yhteiset käytänteet samalla kurssilla toimivien eri opettajien kesken. Aiemmin olin vakuuttunut, että opiskeluun tarvitaan verkon lisäksi lähikontakteja, tapaamisia (ehkä alussa, jos muuten laitteet ja ohjelmat eivät aukea opiskelijalle), mutta siitä en ole enää niin varma. Verkon kautta kun pystyy niin moneen. Kannustaminen ja aktivointi on tärkeää verkossakin!

Mielestäni tarvitaan molempia sekä avoimia että suljettuja verkkoympäristöjä. Avoin verkkoympäristö on hyvä: tietoa etsivä löytää aineistoa, yhteinen keskustelu, vuorovaikutteisuus monipuolistaa, laajentaa ja syventää oppimista. Keskustelu avaa ajatusmaailmaa ja luo uutta. Eri koulutuksissa on yleensä yhteisiäkin osioita, ne voidaan laittaa avoimeen ympäristöön ja täten helpottaa opettajaresursseja. Häiriköinnin takia sitten ne 'omat jutut' suljettuun ympäristöön. Suljettu verkkoympäristö tuntuu turvallisemmalta ja siihen on ehkä siksi helpompi osallistua. Ainakin alkuun.

Mielessä pyörii monia eri juttuja, mitä verkkoympäristössä opetus / opiskelu tuo mukanaan olipa sitten kyseessä avoin tai suljettu verkko. Verkossa arempi ja ujompikin opiskelija voi helpommin tuoda omat mielipiteensä esille. Toisaalta kirjoitetun tekstin pysyvyys ja korjaamattomuus verrattuna puhuttuun sanaan ja sen uudelleen sanomiseen tuo mukanaan tiettyä uutta vastuuta opetuksesta. Vaikka toki opetus on aina vastuullista. Opiskelijana taasen vastuu omasta ja ehkä ryhmänkin oppimisesta kasvaa. Yhteistoiminnallinen oppiminen siis toimii. Itseluottamus ja itsearviointi paranee. Tarvitaan ehkä myös ryhmäarviointia. Kirjallinen palaute itse kullekin opiskelijalle on
silti hyvin tärkeää. Verkkoympäristössä olevan tiedon oikeellisuus ja luottamus siihen on tärkeää. Kritiikkiä tarvitaan.

Nettierämaa - keidas on aika hyvä vertaus, mutta itse enemmän erämaisemissa, metsissä ja vuoristossa, tallaajana näen heti mielessäni taukotuvan keitaan paikalla. Ja, jotta tuvalle asti aina jaksaa janon (tiedonjanonkin) kasvaessa matkalla, niin onneksi meillä on 'Kari Grandeja' (janoisten ystäviä) janon lievittäjiksi, aktivoijiksi ja eteenpäin kannustajiksi. Verkkokeskustelut ja - opinnotkin vaativat usein aktivointia, kannustusta ja ohjausta kiperien tilanteiden tullen. Ne vaativat myös seurantaa / opastusta, jotta pysyttäisiin suunnilleen aitauksessa.

Keskustelussa esille tuotu ajatus "tieto ei puoliinnu, kun se jaetaan" on minunkin mielestäni erittäin osuva. Päinvastoin, silloin omakin tieto syvenee ja varmistuu. On olemassa sanonta: "Jos haluat oppia perusteellisesti jotakin uutta, niin ryhdy opettamaan sitä!". Kyllä asia on näin, sillä jos sinä opetat jotakin, niin onhan se ensin sinun itsesi hallittava. Sinulla on vastuu siitä, mitä opetat. Ei opettajan tarvitse kaikkea osata eikä tietää, riittää kun tietää, mistä tarvittava tieto löytyy.
Paluu Avoin ja suljettu ympäristö -sivulle